collaboration

Mirror 124 – Kaunein ja kiinnostavin peili

20190406Coterie_Artek_Mirror123-06300.jpg

Kiva päästä kirjoittelemaan teille pitkästä aikaa! Kevätkin on saapunut Helsinkiin sitten viime postauksen, ja en malta odottaa, että pääsen poimimaan sesongin ensimmäisen leskenlehden tai valkovuokon. Taitaa olla kyllä astetta haastavampi tehtävä täällä kaupungin sydämessä. :) Viime keväänä asuimme (väliaikaisesti) Westendissä Espoossa, ja kevään tulon saattoi astia vielä selkeämmin omalla pihalla ja aurinkoisella suojaisella terassilla paistatellen.

Kovasti houkuttelisi myös laittaa juoksulenkkarit jalkaan, mutta olen sairastellut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon; ainakin yli puolet ajasta on mennyt flunssassa. Nytkin jäin kotiin parantelemaan poikien lähdettyä salille.

20190406Coterie_Artek_Mirror123-06305.jpg
20190406Coterie_Artek_Mirror123-06312-2.jpg
20190406Coterie_Artek_Mirror123-06309.jpg

Kodin sisustus on nytkähtänyt taas pienin askelin eteenpäin. Saimme viimein kuvissa näkyvän upean Artekin pelin* asennettua olohuoneeseen. Eikös ole ihana! Sen kauneus ei ehkä täysin välity kuvista, mutta siinä on siis kaksi peilaavaa metallilevyä kiinnitettyinä 124-asteen kulmaan, joten kuvakulmasta riippuen se heijastaa hieman eri kohdan asunnosta. Kovin Instagram-ystävällinen peili, kun nuhainen kuvaaja saa pysyteltyä järkkäreineen piilosilla. ;)

Daniel Rybakkenin suunnittelemaa peiliä löytyy kolmessa eri koossa. Tässä keskimmäisessä koossa (korkeus 35 cm) peiliin on kiinnitetty myös saarnesta tehty hylly, joka peilaavan illuusion takia näyttää pyöreältä. Juuri tähän leikkisyyteen peilissä ihastuin. Se on samaan aikaan funktionaalinen, yllätyksellinen ja kiinnostava. Googlailin jälleen varmaan satoja eri peilivaihtoehtoja ympäri maailman, kunnes olin valmis lukitsemaan valintani. Sisustuksen pohtiminen pitkän kaavan mukaan onkin itselleni (lopputuloksen lisäksi) tärkeä osa nautintoa.  

Hyllyä löytyy tummaksi petsattuna (kuvissa) sekä kirkkaaksi mattalakattuna. Pitää ottaa teille peilistä vielä uusia kuvia, jahka hiirenkorvat puhkeavat! Hylly on kuin tehty pienelle simppelille maljakolle ja yksinkertaiselle puunoksalle.

20190406Coterie_Artek_Mirror123-06317.jpg
20190406Coterie_Artek_Mirror123-06322.jpg

Ihanaa aurinkoista viikonloppua! Ja kuullaan taas. Postauksia on tullut viime aikoina harvemmin, sillä en ole ollut oikein oma energinen itseni, joten olen keskittänyt voimavarat perheeseen ja ”oikeisiin töihin”. Mutta en ole mihinkään kokonaan katoamassa, vaikka en viikoittain tänne aina ehdikään.

Nyt makuuhuoneen ja lastenhuoneen verhoja miettimään… Niin jossain vaiheessa saan niistä postauksen ehkä tännekin :)

* Peilistä saatu alennusta bloginäkyvyyttä ja kuvia vastaan.

Unelmien Matri-sänky

20190224Coterie_Matri_RentoPetaus-06244.jpg

Tervehdys! Kuten viime viikonloppuna vinkkasinkin, olemme saaneet uuden ihanan sängyn*. Tulen ottamaan teille vielä viimeistellympiäkin kuvia (joissa helmalakana on silitetty ja peti pedattu, heh), mutta en malta olla jakamatta teille näitä ensimmäisiä räpsäisyjä viime viikonlopulta, sillä olemme niin tohkeissamme tästä uudesta tulokkaasta. Alla ensin pohdintaa valintakriteereistä ja lopussa lisää käyttökokemuksistamme.

Kuten voitte arvata, visuaalisuus oli valinnassani jälleen tärkeä kriteeri. Halusin, että sänky olisi suhteellisen neutraali, mutta kuitenkin enemmän kuin pelkkä aiempi runkopatja. Ajatus sängynpäädystä oli muhinut mielessäni jo tovin. Törmättyäni Matrin malliin, jossa sängynpäädyn yläkulmat on pyöristetty kauniisti, ei valintaa tarvinnut kauaa harkita. Päädyssä yhdistyy kauniilla tavalla klassisuus ja tämän hetken trendikkäät pyöreät muodot. Lisäksi Matri on taituri tyylin viimeistelyssä; päädyn, helmalakanan ja tyynyt saa kaikki samasta materiaaleista.

Toiseksi toivoin sängyltä hyvää räätälöintimahdollisuutta. Patrik on 196 senttiä pitkä, joten lisäsentit pituudessa ovat perusteltuja. Ja vaikka olen itse ”vain” 174-senttinen, huomasin parimetrisessä sängyssä varpaiden hipovan välillä häiritsevästi alalaitaa nukkuessani vatsallani ja taivuttaessani nilkat suoriksi.

Lisäksi halusimme ehdottomasti aiempaa leveämmän sängyn. Tähän saakka olimme aina nukkuneet 160-senttisessä sängyssä, joten nyt 20 lisäsenttiä tuntuu luksukselta! Viimeisen viikon aikana ei ole kertaakaan tullut sellaista tilannetta, että toinen olisi tullut nukkuessa ”toisen reviirille”. (Toisin kun monet avioparit, me tarvitsemme nukkuessa selkeästi oman tilamme, ja vanhassa sängyssä saatoin välillä työntää Patrikia kevyesti puolihorroksessa omalle puolelleen, heh.) Kapeammassa sängyssä en myöskään tykännyt, jos molemmat nukuimme kasvot samaan aikaan toisiamme päin; toisen hengitys tuli liian lähellä ja käännyin aina vaistomaisesti poispäin – uudessa sängyssä ei tätäkään ongelmaa ole.

Visuaalisesti 20 lisäsenttiä leveydessä ja 10 pituudessa eivät tunnu yhtään; huone on sen verran iso että lisäsentit ”hukkuvat sinne”. Korkeudessa eron kuitenkin huomaa. Vaikka valitsin meille matalimmat jalat, patjat sekä petauspatjan, nousee sänky noin 60 sentin korkeuteen. Alkuun vähän vieroksuin ajatusta kovin muhkeasta sängystä; näin mielessäni ristiriidan skandinaavisessa varsin minimalistisessa sisustuksessa ja jenkkimäisessä suuressa sängyssä. Viikossa silmä on kuitenkin tottunut korkeuteen ja tuntuu, että juuri tallainen sen kuuluukin olla. Korkeampi sänky tuo hitusen hotellifiilistä. :)

20190224Coterie_Matri_RentoPetaus-06247.jpg
20190224Coterie_Matri_RentoPetaus-06248.jpg

Kolmanneksi halusin, että sänky olisi kotimaiselta brandilta, joka jakaisi samat arvot kanssani laadusta ja kestävyydestä. Se että hankkii kotiin pitkäkestoisia tavaroita, tekee niistä myös luonnon kannalta hyviä valintoja.  Matrilla olisi ollut valikoimissa myös täysin luonnonmateriaaleista valmistettu Hilja-sänky, mutta siitä ei ainakaan vielä saa tilattua erikoispitkänä.

https://matri.fi/tuotteet/sangyt/hilja/

Mihin malliin sitten lopulta päädyin? Sänkyjä tulee osteltua sen verran harvoin, ja vaikka niitä kuinka yrittäisi testata liikkeessä etukäteen, oli ainakin minun vaikea sanoa mikä eri vaihtoehdoista tuntui juuri parhaimmalta. Niinpä luotin valintaprosessissa paljon Matrin asiantuntijuuteen. Kerroin millaisia nukkujia olemme ja mitä arvostamme. Halusimme tukevan, vankkarakenteisen sängyn, joten siksi valinnaksi muodostui kaksiosainen ns. mannermainen sänky. Lisäksi halusimme, että runko ja patja olisivat varsin napakat. Lopulta sängyksi valikoitui Tyyni ja petauspatjaksi kaikkein ohuin malli Mio. Alla vielä tarkat speksit.


Sänky: Tyyni continental, firm; leveys 180 cm ja pituus 210 cm

Pääty: Basic round

Ohuin petauspatja Mio 

Jalat: Quater Light, tammi, 10 cm

Sängynpäädyn ja helmalakanan kangas: Globe-sametti; sävy ”18 sand”

Helmalakana: Base skirt long (eli ilman mitään kulmavekkejä ja peittää molemmat korkeat patjat eli se asettuu petauspatjan alle)

 

20190224Coterie_Matri_RentoPetaus-06253.jpg
20190224Coterie_Matri_RentoPetaus-06249.jpg
20190224Coterie_Matri_RentoPetaus-06252.jpg

Nyt reilun viikon nukuttuamme voin jo sanoa, että valinta meni täysin nappiin! Olemme molemmat olleet to-del-la tyytyväisiä ja nukkuneet ensimmäisestä yöstä lähtien niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Patrikilla on välillä selkä kipeä, joten hänelle sängyn vaihtaminen oli riskialtis ratkaisu, joten voitte kuvitella miten iloinen olen, kun hänkin on ollut niin tyytyväinen.

Sängyissä on pieniä oivalluksia - kuten vaikkapa liukuesteet helmalakanassa, jonka ansiosta petauspatja ei lähde valumaan kuten edeltäjänsä. Ja sängynpäädyssä on kahdet eri paikat jaloille. Meille tämä on onni, sillä uloimmat kohdat menevät molemmat juuri sähkörasioiden päälle, jotka olen suunnitellut molemmille puolille sänkyä kännyköiden latausta varten (hieman sängystä ”sisäänpäin”, jotta ne eivät näy). Pieniä, mutta tärkeitä seikkoja, joista syntyy laadukas lopputulos.

Olimme tällä viikolla pari yötä myös parissa eri hotellissa viettämässä W:n hiihtolomaa (päiväkodin ollessa kiinni), ja silloin saimme jälleen hyvän muistutuksen siitä, miten suuri ero tukevassa sängyssä ja petivaatteissa on. Oli ihana palata omaan sänkyyn :)

Matkoista puheenollen. Lähden vajaan viikon päästä työmatkalla, joka vie osan myös ympäröivistä viikonlopuista, joten voi olla, etten hetkeen pääse päivittämään blogia. Mutta palataan viimeistään reissuni jälkeen!

* Sängystä saatu alennusta kuvausyhteistyötä vastaan.

Miten alkuun salamalla kuvaamisessa?

20190119Coterie_Fimeko-06234.jpg

Hei ihanat! Tiedän että ruudun sillä puolen on monta innokasta kuvaajaa; monella teistä on blogi ja/tai upea sisustuspainotteinen Instagram-tili, joten ajattelin, että teitä voisi kiinnostaa kurkistaa myös vähän kuvausprosessin taakse..? Omien empiiristen havaintojeni ja kanssanne käymieni keskustelujen perusteella aika harva kuvaa salamalla, vaikka olisi kuvaillut jo pidemmän aikaakin. Itseänikin samalla kuvaaminen mietitytti pitkään. Miten siinä pääsisi alkuun? Miten suuria investointeja aloittaminen vaatisi? Ja ennen kaikkea, tulisiko lopputuloksesta tarpeeksi luonnollinen..?

Vaikka olin vuosia tuskaillut valon vähäisyyttä talvikuukausina, olin jotenkin aina sinnitellyt pimeimmän vuodenajan yli. Ja totta, sisustuskuvissa, joissa ei ole mitään liikettä, pääsee varsin pitkälle ihan vain valotusaikaa nostamalla ja hyvällä kuvankäsittelyllä. Mutta kyllä siinäkin rajat tulevat vastaan. Kauhuesimerkkinä voi kurkata vaikkapa tämän vanhan postauksen meidän edellisen kodin walk-in-closetista. (Katso etenkin loppupään kuvia, joissa vaatehuoneen kaikki valot ovat olleet sammutettuina.) Nämä kuvat on otettu marraskuun lopulla 2015 päivän valoisampana aikana, ja silti ne ovat todella rakeisia. Nykyisillä laatustandardeillani ne eivät päätyisi enää blogiin kohinasta johtuen.

Toinen syy salamavalon käyttöön on pakottava tarve lyhentää valotusaikaa, mikäli haluaa vangita kuvaan myös jotain liikkuvaa. Itselläni tämä konkretisoituu pikkumiestä kuvatessa. Meidän ikiliikkuja kun ei pysy juuri hetkeäkään pidempään paikallaan, joten valotusaikaa ei voi laittaa juuri sadasosasekuntia pidemmäksi. Järjestelmäkameran perusteet hallitsevat tietävät, että hämärän rajat tulevat tällöin aika pian vastaan ilman lisävalotusta…

20190119Coterie_Fimeko-06237.jpg
20190119Coterie_Fimeko-06241.jpg

Joten hyvä, nyt kun olen perustellut teille salamavalon tarpeellisuuden, pääsemme varsinaiseen asiaan. Eli mitä päästä salamalla kuvaamisen kanssa konkreettisesti alkuun? Itse osallistuin viime keväänä Riikka Kantinkosken valokuvaus-workshoppiin, jossa sain puolessa päivässä aiheeseen napakan intron sekä mahdollisuuden testailla salaman käyttöä erilaisin asetuksin. Se oli ensimmäinen kerta kun tutustuin ylipäänsä täysin manuaaliseen kuvauksen, jolloin kontrolloin puoliautomaattijärkkärissäni kaikkia valotukseen vaikuttavia asioita erikseen: aukon kokoa (F-arvo), valotusaikaa (eli kuinka kauan kameran kenno kerää valoa) ja ns. ISO-arvoa). (Tätä ennen olin antanut kameran laskea yleensä tarvittavan valotusajan.) Manuaalikuvaus avasi aivan uuden maailman ja nykyään käytän sitä kaikissa sisustuskuvissani; kuvaisinpa salamalla tai ilman. (Manuaalikuvaus on ensimmäinen perusta salaman käytölle, sillä automaattiasetuksella kamerahan ei pysty ennakoimaan, millaista lisävalotusta olet mahdollisesti suunnittelemassa salamalla.)

20190119Coterie_Fimeko-04697.jpg

Jälkikäteen arvioiden kuvausworkshop ei ole kyllä lainkaan välttämätön, vaikka siitä itse paljon pidinkin. Rohkeasti sielläkin vain kamera manuaaliasetukselle ja eri arvoja testailemaan! Manuaaliasetuksella kuvaukseen ei liity mitään mystiikkaa eikä se ole yhtään sen vaikeampaa.

Tiedustelin kurssilla Riikalta mitä salamavalomerkkiä hän suosittelisi ja mistä liikkeistä valoja kannattaisi kysellä. Lönnrötinkadulla sijaitseva Fimeko oli yksi hänen maitsimesta liikkestä, joten pian kurssin jälkeen soittelin sinne oppiakseni eri vaihtoehdoista lisää.

Kaikki ammattilaiset tuntuvat suosivan Profoton kalustoa, mutta pian opin, että olisi olemassa myös erinomainen yli puolta edullisempi vaihtoehto Godox. Se ei ole muotoilultaan yhtä virtaviivainen kuin Profoto, mutta teknisiltä ominaisuuksiltaan se ei häviä kuulemma yhtään. Minut tuntevat voivat arvat tuskailuni valintaa tehdessä. Tapana kun ei ole tinkiä laadusta, etenkään muotoilusta. Pakotin itsekin kuitenkin katsomaan valintaa järkiperusteisesti: valokuvauskalustobudjettini oli rajallinen ja harrastekuvaajana en takuulla huomaisi eroa ominaisuuksissa. Päätöstä helpotti myös mahdollisuus lainata salama Fimekolta koekäyttöön yhdeksi viikonlopuksi. Aivan loistava palvelu kaltaiselleni, jota mietitytti vielä tässäkin vaiheessa olisiko salamasta hyötyä.

20190119Coterie_Fimeko-04696.jpg

Ensimmäinen kuvausviikonloppu lähti tökkien liikkeelle. En meinannut päästä edes alkuun, sillä kameraan kiinni tuleva lähetin ei sopinut kameraani. Väliin tarvittiin pieni, mutta kriittinen lisämokkula, sillä Sonyn kamerani ei ole tyypillisimmästä päästä. Ei muuta kuin Malmille paikalliseen kameraliikkeeseen lähijunalla körötellen. Siihen paloi ne kolme tuntia, jotka pojat olivat salilla, mur.

Sunnuntaina pääsin jo tositoimiin. Softboxin (jonka kautta salamavalo ammutaan pehmeämmän lopputuloksen takaamiseksi) kasaamisen kanssa pähkäilin hetken, kunnes tajusin ottaa YouTuben kauniiseen käteen. Lähetin ja salamavalo oli kytketty samalla taajuudelle jo liikkeessä, joten ne eivät vaatineet muuta kuin on-asentoon kytkemistä. Ei muuta kuin eri valotusaikoja testaamaan!

 Vähän hakemista salaman käyttö oli, mutta aika pian löysin itselläni toimivan konseptin:

  • Kameran valotusaika edelleen pitkäksi ja salaman välähdysaika lyhyeksi. Jälkimmäisen on tarkoitus tuoda vain pientä lisäbuustia

  •   Salama kannattaa pyrkiä ohjaamaan sieltä suunnasta, mistä luonnonvalokin tulee. Muuten varjot alkavat mennä vinksin vonksin

  •   Salama kannattaa heijastaa esim. jonkun seinän kautta, jotta lopputuloksesta tulee mahdollisimman pehmeä

  • Kannattaa kokeilla kameralla eri white balance -asetuksia. Riippuu kuvausajankohdasta (eli ulkoakin tulevan valon sävystä) ja salaman voimakkuudesta, mikä toimii parhaiten. Ja tietenkin täysin siitä lookista, jota olet hakemassa. Itselläni kuvissa korostuu valoisuus ja varsin kylmät sävyt

Tällä reseptillä olen saanut yhä luonnollisempia kuvia, joskin vielä toki paljon oppimista edessä… Ja esimerkiksi LumoKidsille hiljattain ottamistani kuvista ei olisi tullut mitään, jos ei olisi ollut salamaa tukena.

Vaikka tämä onkin yhteistyönä Fimekon kanssa tehty postaus (sain salamasta pienen alennuksen), voin käsi sydämellä suositella heitä myös harrastekuvaajan liikkeenä, sillä he jaksoivat neuvoa ja opastaa tippaakaan turhautumatta ja tuoda esiin seikkoja, joista en itse ollut edes tietoinen. Suurkiitokset etenkin tuossa white balancen eli valkotasapainon opastamisessa. Ennen en ollut koskenut tähän kamerassani lainkaan (punastuu), ja tuskailin ensin, kun salamalla otetuista kuvista tuli kellertäviä… Nyt ko. asetusten testailu kuuluu aina kuvausrutiineihini; myös ilman salamaa kuvatessa.

Eli rohkeasti vain sielläkin ammattilaisten kanssa jutustelemaan siitä, millaisia kuvia otatte ja millaista salamaa tai muuta kalustoa mahdollisesti tarvitsisitte! Ainoa miinus tulee liikkeen aukioloajoista (ma-pe klo 8-16), mutta keskustelut toisaalta hoituvat kyllä puhelimitsekin :)

Ohessa vielä listaus välineistä, jotka itse hankin. Eli kaikkiaan reilut 1200 euroa.

Godox Winstro AD600Pro salamavalo

Godox XPro radiolähetin (valitamaan kameran merkin mukaan)

Manfrotto 1004BAC Master valaisinjalusta (salamavalo on varsin painava, joten panosta hyvään jalustaan; itse otin alustan alle vielä pyörät)

Godox Umbrella Softbox with grid Octa 80cm

 

Leppoisaa viikonloppua! Niin ja jakakaahan, jos teillä on jotain hyviä vinkkejä salaman kanssa kuvaamiseen!

Fimekon tarvikkeista saatu pieni alennus bloginäkyvyyttä vastaan