Saija Halkon työhuoneella

Tänään piipahdetaan minimalistisista keramiikkatöistään tunnetun Saija Halkon työhuoneella. Saija teki meille viime kesänä tilaustyönä todella kauniita lautasia. Palaan näihin hurmaaviin lautasiin vielä omana postauksenaan; nyt ensin sänköpostitse toteuttamani haastattelu tästä taiturista heinäkuun ensimmäisenä lomapäivänä napattujen kuvien kera.

Pakko vielä mainita, että lähes kaikki Saijasta napatut ruudut olivat julkaisuvalmiita sellaisenaan. Hänen olemuksensa ja olemisensa oli jotenkin pysäyttävän seesteistä ja vaivatonta (myös kameran pyöriessä) – ihan kuten hänen työnsäkin. <3

Milloin tiesit, että haluaisit työllistyä keramiikan pariin?

Löysin keramiikan vasta parikymppisenä työväenopiston kurssilla. Haltiouduin materiaalista niin, että päätin hakea Aalto-yliopiston keramiikka- ja lasitaiteen kandiopintoihin, ja onnekseni tulin valituksi.

Opiskelit Aaltoyliopistossa maisteriksi tuote- ja tilasuunnittelusta (Product and Spatial Design). Miten keramiikasta tuli ykkösmateriaalisi? Oliko sinulla muita vaihtoehtoja?

Keramiikasta tuli ykkösmateriaalini jo kandiopintojen aikaan ja maisteriin siirtyessä päätin, että haluan työskennellä keraamikkona jatkossa. Siksi keskityin materiaaliin myös läpi maisterin opintojen. Minulle keramiikka materiaalina on aina ollut hyvin selkeä ja luonteva valinta, enkä ole missään vaiheessa miettinyt muuhun materiaaliin siirtymistä, ehkä myös sen takia, että keramiikka on materiaalina hyvin haastava ja sen opiskeluun on saanut kulumaan paljon aikaa.

Millaisia töitä teet mieluiten?

Minusta on parasta, kun voi työskennellä erilaisten projektien kanssa vuorotellen. Kun on tehnyt isomman sarjatilauksen, on mukavaa tehdä vaihteeksi uniikkeja töitä, ja toisaalta taas esimerkiksi näyttelyyn valmistautumisen jälkeen on ihanaa mennä työhuoneelle ja aloittaa monotoninen sarjatuotanto. Parasta studiokeraamikkona työskentelyssä on töiden vaihtelevuus ja se myös pitää kiinnostuksen materiaalia kohtaan yllä.

Näetkö itsesi enempi taiteilijana vaiko muotoilijana?

Ehkä koen olevani jotakin näiden väliltä.

Kerro vähän työhuoneestasi.

Työhuoneeni sijaitsee Helsingin Roihupellon teollisuusalueella ja jaan tilan ystäväni, muotoilija Tuuli Saarelaisen kanssa. Hankimme työtilan vuosi sitten ja olemme hiljalleen rakentaneet siitä meille kodikkaampaa ja toimivaa työskentelytilaa. Työhuone on osa Studio Savean tiloja, joten ympärillämme on iso joukko muita keraamikkoja ja pari kuvataiteilijaa, mikä tekee työskentelystä mukavan yhteisöllistä. Toisaalta on oma rauha työskentelyyn, mutta ympärillä tapahtuu ja seuraa ja tukea löytyy läheltä, kun sitä tarvitsee.

Toimit nyt yrittäjänä. Mikä siinä on parasta? Entä raskainta? Mitä muuta työhösi kuuluu kuin varsinaisten savitöiden tekeminen? Pidätkö tästä kaikesta ”muusta” vai onko se enempi välttämätön paha..?

Parasta yrittäjyydessä varmaankin on vapaus, raskainta taas epävarmuus tulevaisuudesta. Luulen että suurimmalle osalle luovalla alalla työskentelevistä yrittäjyyteen liittyvät tehtävät tuntuvat ylimääräiseltä ja pakolliselta pahalta luovaan työhön verrattuna. Varsinkin keraamikkona studiotyöskentelyyn eli tuotteiden valmistamiseen menee paljon aikaa, sen lisäksi olisi hoidettava yrityksen asiat, itsensä markkinointi yms. ja välillä tuntuu että pitäisi olla useampi koulutus, jotta kaikkia eri osa-alueita osaisi hoitaa kunnolla. Itse vasta aloittelen yrittäjänä toimimista, mutta toivon että ajan kuluessa työhön rutinoituu ja pakollinen paha tuntuu vähemmän vaikealta.

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

Nautin rutiineista, ja siksi esimerkiksi kun teen tilausta, menen heti aamusta työhuoneelleni ja työskentelen valaen, viimeistellen ja lasittaen töitä iltaan saakka. Saatan työskennellä näin useita viikkoja putkeen. Välillä teen useampia projekteja samaan aikaan ja silloin saatan jakaa viikon studiopäiviin ja toimistopäiviin. Hiljaisemmat ajat pyrin käyttämään nettisivujen ja Instagramin päivittämiseen ja uusien töiden suunnittelemiseen.

Mitä tekisit, jos et olisi keramiikkamuotoilija?

Museot ovat kiehtovia paikkoja ja haluaisin luultavasti työskennellä esinekonservaattorina jos en olisi keraamikko. Silloin saisin yhdistää käsityötä ja kulttuurihistoriaa. Tykkään haahuilla museoissa ja inspiroitua vanhoista esineistä ja uskon että museot sopisivat minulle hyvin myös työympäristönä.

Millainen olisi unelmiesi työtehtävä / toimeksianto?

Suuremman kokonaisuuden suunnittelu, esimerkiksi ravintolan koko astiaston suunnittelu kerralla olisi todella mielenkiintoista. Nautin myös yksityisten asiakkaiden kanssa työskentelystä, kuten meidän astiaprojektista, jossa rauhassa voidaan suunnitella juuri teidän kotiin sopiva kokonaisuus ja tekijänä on myös kiva tietää, että esineet pääsevät kodissa kunnolla arkikäyttöön.

Mistä olet viime aikoina inspiroitunut?

Olen ollut onnellinen siitä, että saatiin myös Helsinkiin kunnon talvi ja paljon lunta tänä vuonna. Lumella kuorrutettu kaupunki pehmeineen, kummallisine muotoineen taitaakin olla inspiroivinta viime aikoina.

Mistä harmoninen muotokielesi ja värimaailmasi kumpuaa?

Ehkä esineiden muotokieli kuvastaa omaa persoonaani, sillä olen aika rauhallinen. Käyttämäni värimaailma on myös sinänsä rauhallista, että käytän aika paljon maanläheisiä sävyjä. Toisaalta otan aika paljon vaikutteita vanhoista esineistä ja Japanilainen estetiikka on aina tuntunut todella kiehtovalta. Varmaan nämäkin seikat vaikuttavat aika paljon siihen millaiseksi muotokieleni on muovautunut.

Ja lopuksi – millainen on unelmiesi sunnuntaipäivä?

Täydellinen sunnuntai alkaa aamun metsäretkellä ja jatkuu joutilaana iltaan asti. Näitä joutilaspäiviä pitäisi ehdottomasti sallia itselleen useamminkin ja muulloinkin kun sunnuntaisin.