Viimein ennätän vinkata täälläkin, että Pietarinkadulla sijaitseva valoisa ja avara kotimme on nyt Oikotiellä myynnissä (linkki ilmoitukseen tässä). On ollut tämän viikon tiistaista lähtien, ja olen päässyt jo tapaamaan monta mukavaa pariskuntaa asuntokauppojen merkeissä ja lisää on tulossa alkuviikosta. :)
Tein siis täyskäännöksen alkuperäisiin suunnitelmiin ja päätin sittenkin myydä asunnon itse. Nautin myymisestä todella paljon ja omien kotiemme lisäksi myimme muutama vuosi sitten myös Patrikin vanhempien asunnon. Joten rupesin jälleen miettimään, pystyykö välittäjä tuomaan myyntiprosessiin tarpeeksi lisäarvoa. Etenkin kun asuntomme erottuu edukseen ja myös taloyhtiö on niin hyvässä kunnossa, ettei siihen liity kysymysmerkkejä.
Myös rappu on entisöity vanhaa kunnioittaen.
Kaunis kotitalomme ensimmäistä kertaa ulkoapäin kuvattuna.
Itse myös koen, että myydessäni asuntoa suoraan, laitan itseni ja maineeni ihan eri lailla likoon. Siinä missä moni välittäjä ehdotti pienen kuluman peittämistä, tuon itse kyseiset kohdat korostetusti ostajalle esiin, ettei tule myöhemmin pettymyksiä.
Lisäksi totesin, että pitämällä kaikki langat käsissäni, minun on helpompi manageerata näyttöihin liittyviä aikatauluja suoraan potentiaalisten ostajien kanssa. Alkujaan tarkoituksena oli mennä ystävien luo kylään tai hotelliin koko perheen kanssa viikonloppunäyttöjen ajaksi, mutta tässä koronatilanteessa se ei tunnu vastuulliselta vaihtoehdolta (vaikka tilanne nyt viime aikoina on hyvään suuntaan kehittynytkin). Olemme pitäneet varsin tiukkaa linjaa jo loppukesästä lähtien, ja tavanneet ystäviä vain ulkona ja mm. välttäneet ihan kaikkea matkustelua. Onneksi on ollut tämä ihana koti ympärillä, mistä on tullut entistä tärkeämpi tukikohta.
Näkymä olohuoneesta koko asunnon halki keittiöön. Pääsisäänkäynti jää kulman taakse oikealle. Ja vasemmalla isot pariovet avautuvat meidän nykyiseen master bedroomiin.
Ohessa muutamia uusia kuvia, joita otin ilmoitusta varten. Olin sopinut jo kuukausi sitten kotimme kuvauksen yhden loistavan kuvaajan kanssa, mutta kuvauspäivänä (tai siis jo päiviä ennen sitä) sekä allekirjoittanut että nuorimmaisemme olimme kunnon flunssassa. Harmitti todella, sillä olisi ollut ihana ikuistaa tämä koti vielä ammattilaisen silmin. Hän olisi myös saanut asunnon avaruuden ja tilantunnun eri lailla esiin. Mutta uskon, että kuvani ovat tarpeeksi hyviä houkuttelemaan potentiaaliset ostajat kotikäynnille. Ja ainakin yllätys on sitten positiivinen oven avatessa.
Näkymä lastenhuoneen ovelta. Taustalla Kitzenin tekemät mittatilausvaatekaapit, jotka kätkevät sisäänsä myös mm. TV:n ja printterin. Vasemmalla esikoiselle Torista löydetty upea vanha sänky. Pitääkin esitellä se vielä teille kunnolla omana postauksenaan.
Näkymä lastenhuoneesta aulan ja olohuoneen halki toiseen makuuhuoneeseen.
Kovasti polttelisi jo päästää haaveet uudesta mahdollisesta kodista ja sen spekseistä valloilleen, mutta pitää malttaa ottaa nyt rauhassa, kunnes tämä koti on myyty (I don’t want to jinx it!). Sillä välin jatkan Oikotien erittäin tiivistä seuraamista ja samojen ilmoitusten selaamista uudelleen ja uudelleen… :)
Aurinkoista sunnuntaita!
