Kaunis vuokra-asuntomme vapautuu! 65 m2 Taka-Töölöstä

Tervehdys pitkäksi venähtäneen, täysin suunnittelemattoman tauon jälkeen! Paljon positiivisia asioita on ehtinyt tapahtua ja kuviot ovat menneet monella tapaa uusiksi. Raotan niitä seuraavassa postauksessa enemmän, mutta tänään vinkkaan meidän kauniista vuokrakodista, jonka olemme haikein mielin päättäneet jättää ennakoitua nopeammin. Olemme viihtyneet asunnossa äärettömän hyvin, joten käsi sydämellä voin suositella tätä kaikille asuntoa etsiville!

Näkymä koko asunnon läpi - Suosikkikohtani <3

Asunnossa on ”vain” 65 neliötä, mutta todella fiksun pohjansa ansiosta se tuntuu selvästi tilavammalta. Asunnossa on kolme suunnilleen saman kokoista huonetta, jotka on yhdistetty toisiinsa huoneiden keskeltä vanhoilla kauniilla pariovilla. Lisäksi kaikkiin huoneisiin menee huoneiden päädyistä myös ns. ”normaalit” ovet. Joten asuntoa pääsee kivasti konttaamaan ja juoksemaan ympäri monesta suunnasta. ;)

Asunnon kylpyhuone + wc sekä keittiö on remontoitu pari vuotta sitten. Pariisilaishenkinen tiililadonta on ollut onnistunut valinta keittiön sivuseinään. (Samaa laattaa myös wc:stä.) Modernin keittiön parina on valkoiseksi maalattu lankkulattia, koristeelliset peiliovet ja noin 2,8-2,9 metriin nouseva huonekorkeus. Monella tapaa sisustajan unelma siis!

 

Kolmesta isosta ikkunasta tulvii asuntoon valoa. <3

Asunto sijaitsee Mannerheimintiellä Taka-Töölössä stadionin kohdalla (Mannerheimintie 39). Alkujaan en kohteesta kiinnostunut, sillä pelkäsin asunnon olevan meluisa. Huoleni oli kyllä aivan turha. Asunnossa on niin hyvät ikkunat, että kadulta kuuluu todella vähän ääniä. Ja raitiovaunupysäkki on aivan oven edessä, joten keskustaan pääsee alle kymmenessä minuutissa.

 

Makuuhuoneen oikeanpuoleisella seinustalla  on paljon säilytystilaa valkoisten lasisten liukuovien takana. Ikkuna vasemmalla ei päässyt kuviin, sillä sen edessä oli kuvaushetkellä Patrikin ei-niin-esteettiset tietokone-screenit...  Päätyseinässä on kaunis harmaaseen taittuva sininen sävy. Asunnon muut seinät ovat valkoiset. 

Bonuksena saa vielä äärettömän mukavan vuokraemännän ja -isännän, joihin olemme ystävystyneet ja tulemme varmasti pitämään yhteyttä vielä muutettuammekin! <3

Asunto vapautuu meiltä näillä näkymin to 23.2. eli muuttamaan pääsee halutessaan jo ennen kuunvaihdetta. :)

Niin ja se hinta. 1290 euroa kuussa + vesi ja sähkö. Eli varsin kohtuullinen. Näin kivoja vuokra-asuntoja ei ole usein tarjolla! 

Luotettava, siisti, tupakoimaton vuokralainen löytynee jälleen joko viidakkorummun tai FB:n ”Vuokra-asunnot Helsinki” -ryhmän kautta… Joten laita pian viestiä alle tai seuraa ko. FB-ryhmää, mikäli olet kiinnostunut! Vuokraemäntämme Annika lupaili laittaa sinne viestiä ilmeisesti huomenna.

Onpa sääli lähteä. Niin monesta syystä. Muuta super kivoja uudistuksia luvassa! Palataan niihin. :)

Winter magic for BabyWallaby

Kaunista lauantaita! Toivottavasti sielläkin on ollut kiva päivä ja pääsitte nauttimaan aurinkoisesta talvisäästä! Aamupäivän leikimme kolmisin kotona ja iltapäivällä juhlimme fafan 60-v. syntymäpäiviä, joten päivä on vierähtänyt täällä perin iloisissa merkeissä.

Tänään palataan marraskuun alun tunnelmiin, jolloin stailasin ja kuvasin BabyWallabylle talvisia promokuvia, joita he voisivat käyttää sekä omilla että jälleenmyyjiensä kotisivuilla sekä sosiaalisessa mediassa. Ajatuksena oli saada kuviin ripaus joulufiilistä kuitenkaan sitä liikaa alleviivaamatta.

Olin suunnitellut pari erilaista set-uppia, joissa BabyWallabyn kauniit petivaatteet ja torkkupeitot pääsisivät esiin. Lisäksi tapanani on, että stailaus elää jonkun verran kuvauksen aikana, jotta siitä saisi mahdollisimman monta hieman erilaista kuvaa julkaistavaksi.

Päätimme lopulta ottaa kuvat täällä meillä kotona. Valkoiset lautalattiat, vanhat kauniit peiliovet ja noin 2,8 metriin yltävä huonekorkeus luovat neutraalit puitteet monen tyyppisille kuville. Ainoa mikä vaikeuttaa kuvaamista on tilanpuute. Neliöitä väliaikaiskodissamme on (muistaakseni) vain 67 ja tila jakautuu kolmeen huoneeseen, joten en aina pääse kuvaamaan pidemmällä objektiivillani, joka vaatisi tilaa ympärilleen.

Varsinaiseen kuvaussessioon meni stailauksen jälkeen runsaat kolme tuntia. Se on aikalailla maksimi, jonka pystyy yhtä soittoa kuvamaan keskittyneesti ilman (ruoka)taukoja. Myös BabyWallabyn ”äidillä”, Sanna-Marilla, on pieni poika, joten molempien intresseissä oli saada kuvat tehokkaasti pakettiin. :) Lisäksi aikaa meni suunnittelupalaveriin, stailauksen miettimiseen, kuvissa näkyvien tuotteiden hankkimiseen ja tietenkin kuvien editointiin.

Olin jo aiemmin tehnyt vähän laajempia kuvasarjoja parille ulkomaalaiselle pienelle brandille, mutta tämä oli ensimmäinen varsinainen stailaus- ja kuvaustoimeksianto kotimaiselle brandille, josta sain vähän taskurahaakin. (Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin äitiyslomalla ollessa voi tehdä töitä sunnuntaisin ilman, että se vaikuttaa tukiin.) Jännitti totta kai hieman etukäteen, josko tilaaja tulee olemaan tyytyväinen… Ja nyt kun kuvia on kypsytellyt mielessä, tekisi jotkut asiat hieman toisin. Mutta kaikkiaan olen lopputulokseen oikein tyytyväinen!

Jäi kaikkiaan todella hyvät fiilikset tästä miniprojektista, joten kiitos BabyWallaby vielä kerran! Olisi i-ha-naa päästä tekemään näitä jatkossakin eri brandeille. <3 Vanhempainrahani (eli noin 10 kk jakso) päättyi toissapäivänä, joten jatkossa ei ole enää tätäkään rajoitetta. Ja itse asiassa yksi vastaava stailaustoimeksianto on juuri nyt työnalla ja kolmas mahdollinen tulossa Tanskasta. Jipii!

P.S. Lisää kuvia löytyy ylänavigosta PORTFOLIO-linkin takaa 

Vitamin D and SEA from Tenerife

Terveiset jälleen kotisohvalta! Edellisestä postauksesta ehtikin vierähtää reilu viikko piipahtaessamme tässä välissä Teneriffalla. Olin niin täpinöissäni ensimmäiset päivät, etten millään malttanut jumittua läppärin ääreen. Ja matkan puolivälissä sairastuin auringonpistokseen, nestehukkaan tai johonkin vatsapöpöön, joten olo oli varsin heikko eikä kirjoittaminen ollut päällimmäisenä mielessä…

Vaikka sairasteluni hieman varjosti matkan jälkimmäistä puoliskoa, yllätti Teneriffa erittäin positiivisesti! Olin käynyt Kanarialla edellisen kerran lapsena, ja mieleen oli jäänyt lähinnä suomenkieliset ruokalistat sekä tuliaisiksi tuodut paksut ”kultaiset” kaulaketjut. ;)

Nyt ainakin saaren eteläosassa sijaitseva Costa Adeje näyttäytyi huoliteltuna, modernina lomakeitaana. Etenkin Playa El Duque:n rantakaistale lähistöineen oli erityisen kaunis ja rauhallinen. Adejen itäpääty ja oli jo selvästi vilkkaampi. Sen rantabulevardia reunusti rihkamakaupat ja ravintoloiden sisäänheittäjät toivat mieleen muistot 80-luvun lopulta… Joten kannattaa hotellia valitessa tarkkaan selvittää millaisella alueella se sijaitsee. Meidän hotelli sijaitsi kivasti juuri näiden maailmojen puolivälissä. Joten lounaalla saattoi käydä edullisesti rennossa rantaravintolassa ja iltapäivällä saattoi suunnata Adejen länsipuolen siisteihin ja rauhallisiin maisemiin.

Äidin aurinkolasit olivat vastustamattoman huokuttelevat. :) Laavaperäinen rantahiekka oli paikoin varsin tumma. 

Varpaiden kastelu Atlantissa oli matkasta parasta pikkumiehen mielestä.:) Tein valkoisen pellavahaalarin W:lle itse ennen reissua. Ja se oli aivan nappivalinta! Suojasi jalkoja kärrytellessämme auringolta ja kivan vilpoinen kuitenkin. 

 

Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja suuntasimme La Lagunan vanhaan kaupunkiin. Muutama tunti vierähti nopeasti kauniilla pikkukujilla kävellen.  La Laguna sijaitsee saaren pohjoisosassa ja siellä oli selvästi viileämpää. Pipo ja villatakit tulivat tarpeeseen.

Ykkösvaihtoehtoni retkikohteeksi olisi kuitenkin ollut pieni Mascan kylä, joka sijaitsee 600 metrin korkeudessa saaren länsirannikolla upeissa vihreissä maisemissa suuren rotkon laidalla. Patrikin sisko suuntasi sinne puolisonsa kanssa ja kehui paikkaa kovasti. Samalla hän vahvisti epäilyni siitä, ettei se ole lapsiperheen kohde. Vaellusreiteillä oli kuulemma paljon irtokiviä, joten lasten kanssa sinne ei ole mitään asiaa. Myös serpentiininlailla mutkitteleva tie olisi ollut ainakin meille varmasti stressaava kokemus. Emme yleensä riitele juuri koskaan, mutta autossa tunteet monesti kuumenevat, heh. 

Kiitokset Patrikin siskolle puolisoineen upeasta kuvasta! 

Myös saaren suosituin retkikohde, tulivuori Teide, jäi meiltä väliin, sillä alle kolmevuotiaat eivät voi mennä huipulle ilmanohenemisen takia. Mutta kaikkiaan matkasta jäi vahvasti tunne, että palaamme Teneriffalle ja Teidelle vielä. :) Kohtuullisen pituinen lento ja ei-niin-polttava, puolipilvinen 20-24 asteinen sää sopivat meille paremmin kuin hyvin.

Patrik viihtyisi vedessä vaikka joka päivä - säällä kuin säällä. :) Ihanaa kun W kasvaa, niin pojat saavat toisistaan seuraa vesileikkeihin! 

Yksi äidin lempikuvista (vaikka tukka onkin tuulen sekoittama)

Kirjoitan vielä erillisen postauksen matkarattaistamme ja listaan siinä samalla vinkkejä pienen vauvan kanssa matkustamiseen. Joten palataan vielä matkatunnelmiin ensi viikolla! Sitä ennen kuitenkin luvassa joku sisustusaiheinen postaus. Eli kuulumisiin!