Uutuuksia uudessa olohuoneessa

Tänään esittelyssä kulmaus uudesta olohuoneestamme sekä pari hankintaa, joista en ole ennen teille kirjoittanut. Mutta ensin lyhyesti remonttiprojektin edistymisestä.

Ajatukset alkavat kirkastua keittiön kaappien osalta. Tai oikeastaan olen aivan alusta saakka nähnyt keittiön layoutin tasan yhdellä tavalla (nykyistä pohjaratkaisua pitkälti noudatellen; vähän vain kevennettynä). Eli pitkälle takaseinälle tulee ensin ikkunan luo korkeita kaapistoja ja sen jälkeen matalia kaapistoja ilman yläkaappeja. Ja niiden eteen suurehko (kuitenkin nykyistä pienempi) saareke. Kaapinovet tulevat maalattuina, sillä pelkään että nyt-niin-trendikäs puu aiheuttaisi puuöverit ja kilpailisi liikaa upean lattiamme kanssa. Sävy tulee olemaan vaalea, mutta pidän teidät vielä jännityksessä!

Teknisiä kysymysmerkkejä ja tukun harmaita hiuksia(!) aiheuttaa keittiön takaseinälle oikeaan yläkulmaan asennettu pieni ns. kakkossähkökaappi, johon en siis olisi asentamassa korkeaa kaapistoa kuten edellinen omistaja. En ole vielä selvittänyt sähkömieheltä, miten iso työ olisi siirtää se alakaappiin (ja onko ylipäänsä mahdollista). Eli pahimmassa tapauksessa ylös jää seinän värinen pieni boksi. :( 

Myös keittiön viemäriputki on asennettu nyt pöhkösti pintaan koteloituna. Purun jälkeen selviää riittääkö kallistukset siihen, että saisimme kulkemaan sen koko matkan lattian alla.

Kylpyhuoneen osalta olen jatkanut kaakeleille vaihtoehtoisten seinämateriaalien kartoittamista ja tuskaillut, miten saisin kylpyhuoneen budjetin jotenkin pysymään järkevissä raameissa. Yhteen kylpyhuoneeseen saisi helposti Teslan verran euroja menemään, joten käyn jatkuvaa dialogia itseni kanssa siitä, missä panostamme ja missä pihistämme. (Tiedätte, että olen jälkimmäisessä kovin huono.)

Sisustuspuolikin otti askeleen eteenpäin, kun tilasin meille neljä uutta valaisinta. :) Kaikki uutuudet löytyvät parin postauksen takaa otsikolla ”Hankintalistalla design-valaisin jos toinenkin”; saatte sitten nähdä mihin lopulta päädyin, kun toimituksia alkaa tipahdella; osa menee loka-marraskuulle saakka.

Tuo seinän sininen sävy ja auringon keltaiseksi värjäämät ovet - bear with me! Roots Livingin matto on löytänyt tiensä jälleen olohuoneeseen oltuaan viimeksi lastenhuoneessa. Sopii uuteenkin tilaan hienosti!

Ei näy oikein näissä kuvissa, mutta Skannosta hankittu Togo ja Artillerietistä tilattu Etcetera muodostavat upean parin! Hetken aikaa jo pohdin, että tekisin Togosta meille uuden sohvan…

Apua, näin paljon tarinointia, eikä olla vielä varsinaisessa aiheessa edes! Mainitsemani hankinnat ovat seinällä näkyvä messinkinen ovaali kynttilänpidike sekä tuo ihana puinen jakkara:

Pov-kynttilänjalka kuuluu yhden suosikki design-toimiston, tanskalaisen Menun valikoimaan. (Myös keittiömme musta pöytä sekä carrara-marmoninen kuutio ovat Menun.) Ostin kynttilänpidikkeen jo entiseen kotiimme, mutta tulin sittemmin katumapäälle liikojen reikien tekemisestä seiniin. Tässä kodissa edeltävät asukkaat olivat lyöneet seinille nauloja ja ruuveja, joten oli mistä valita enkä joutunut potemaan tunnontuskia, heh. (Pakko tässä kohti mainita, että tutustukaa ihmeessä kaksipuoleisella teipillä kiinnitettäviin koukkuihin – niin paljon fiksumpi vaihtoehto, kuin perinteinen ruuvi tms.! Toki tämmöisessä avoimessa rakenteessa ko. ratkaisu ei toimi, vaan pakko luottaa kauniiseen esim. messinkiseen naulaan, mutta etenkään pienien taulujen takia ei kannata seiniä tuhota.)

Ja eikö ole aivan ihana tuo pieni puinen jakkara! Tilasin sen Ranskasta melkoisella riskillä enkä osaa sanoa onko se oikeasti vanha vaiko vain vanhannäköiseksi käsitelty, mutta aivan ihana se on; juuri sellainen kun haaveilin. Ja juuri sopivalla korkeudella esim. kahvikupposta varten, kun istuu nojatuolissa.

Lopuksi vielä maininta seinien sinisestä sävystä – en tykkää siitä sitten yhtään! Joten voi olla, että ryhdyn maalausurakkaan jo ennen helmikuun putkiremonttia tämän yhden huoneen osalta, sillä en kerta kaikkiaan koe sitä omakseni. Btw, oletteko itse uskaltaneet maalata seiniänne vai oletteko luottaneet aina ammattilaiseen…? Saa mieluusti vinkata kokemuksista ja jättää vinkkejä!

Leppoisaa sunnuntaita!

Interfacen rahi Lauritzonin bukleekankaalla

Toivottavasti sielläkin on ollut rentouttava viikonloppu! Täällä molemmat lapset nukkuvat kerrankin päiväunia, joten pääsin hetkeksi koneelle.

 Kirjoitin tammikuun puolivälissä ihastuksestani nypykkäisiin bukleekankaisiin. Kuten tuolloin jo mainitsinkin, olen jo pidemmän tovin haaveillut tästä eläväpintaisesta kankaasta ja miettinyt, miten voisin tuoda ripauksen ihanaa trendiä sisustukseemme.

Instragram-feedeissä näkyy upeita kaarevia tuoleja ja muhkeita bouclé-henkisiä sohvia, mutta meillä ei nyt ole tarvetta kummallekaan. Pyöreää rahia olin sen sijaan miettinyt meille ennenkin. Ryhdikäs rahi toimisi kätevänä istumapaikkana, kun tulee enempi vieraita. Ja mikä sen ihanampaa kuin suoristaa jalat viikon päätteeksi rahin päälle sisustuslehden kera! Kumpaankaan nojatuoliimme (Togo ja Etcetera) suunnitellut rahit eivät kuitenkaan puhuttele minua muotoilultaan, joten ajatus katseenkestävästä rahista oli jäänyt kytemään.

Oivallus näiden kahden haaveen yhdistämisestä johti todella onnistuneeseen lopputulokseen. Eikö sovikin bukleen pehmeä fiilis täydellisesti pyöreän rahin muotokieleen! Kartoitin ensin valmiita rahivaihtoehtoja ympäri maailman, mutta totesin pian, että omat laatuvaatimukseni tuntien, todennäköisyys sille, että tuote vastaisi odotuksiani, olisi varmaan lottovoiton luokkaa.

Kun päätös kustomoidun rahin teettämisestä oli syntynyt, täydellinen kangas löytyi nopeasti Lauritzonin* valikoimista, sillä tiesin voivani luottaa heidän laatutasoon. Ihastuin jo samana iltana Lauritzonin kotisivuilta löytämääni villasekotteiseen Orsettoon. Piipahdin kuitenkin vielä katsomassa muitakin vaihtoehtoja Tehtaankadun showroomilla, sillä valikoimassa on satoja, ellei tuhansia eri kankaita. Tänä vuonna 110-vuotissyntymäpäiviään viettävän Lauritzonin omat kankaat suunnitellaan Helsingissä ja valmistetaan enimmäkseen Belgiassa ja Italiassa, ja sen lisäksi valikoimaan kuuluu suuri määrä laatukankaiden edustuksia.

Rahin suhteen toiveena oli riittävä koko ja tarpeeksi tukeva malli, jossa olisi skarpit linjat. Toiveitani vastaava malli löytyi kotimaisen laadustaan tunnetun Interfacen* valikoimista. Halkaisijaltaan 80-senttinen pyöreä rahi on meille riittävän kookas ja tarpeeksi matala (valikoimasta löytyy myös halkaisijaltaan 40- ja 60-senttiset versiot). Rahi on kevyesti pehmustettu joka puolelta, joten siihen on mukava nostaa jalat. Samanaikaisesti siinä on kaipaamaani ryhtiä, jotta sen päällä voi myös istua. Lisäksi pidän hurjasti käsityönä Heinolassa valmistuneen rahin ns. leijuvasta ilmeestä, (joka toistuu meillä myös esimeriksi keittiön saarekkeessa). Lattianrajaan jäävä noin sentin rako erottaa rahin suurimmasta osasta markkinoilla olevista verrokeistaan, ja tekee rahista jotenkin hienostuneemman.

Ja mikä parasta, voin halutessani valita rahiin minkä tahansa uuden päällisen, mikäli haluan päivittää olohuoneemme ilmettä myöhemmin. Räätälöitävyys ja mahdollisuus omien visioiden toteuttamiseen tekivät Interfacesta ja Lauritzonista mitä parhaimmat kumppanit tähän yhteistyöhön. Kiitos vielä, kun lähditte mukaan; lopputulos oli upeampi kuin uskalsin toivoa!  <3

* Blogipostaus on toteutettu yhteistyössä Lauritzonin sekä Interfacen kanssa. Sekä kankaasta (norm. 153 €/metri) sekä rahista (norm .550 € sisältäen kustomoidun päällisen) on saatu alennusta. Tämän suurimman rahin kangasmenekki on 1,7 metriä eli hintaa tälle kokonaisuudelle tulee noin 810 €

Täydelliset lautaset

Aurinkoista lauantaita! Vitsi, miten upea ilma tuolla ulkona! Ainakin Helsingissä paistaa pilvettömältä taivaalta ja mittari näyttää lempeästi muutaman asteen plussaa. Käytiin koko perheen voimin tankkaamassa jo aamusta aurinkoenergiaa ja ihmettelemässä jäiden sulamista. Miniretki huipentui rannassa nautittuihin grillimakkaroihin ja munkkirinkilöihin. Aivan paras aloitus viikonlopulle! Ja jälleen hyvä muistutus siitä, miten lapset eivät kaipaa hienoja hotelleja tai ulkomaanmatkoja; yhdessä olo ja ripaus omaa tarttuvaa innostusta vievät pitkälle. <3

Nyt lapset lähtivät isovanhempien luo muutamaksi tunniksi, joten pääsen kirjoittamaan ja myös kuvaamaan seuraavaa postausta. Pakko jo paljastaa, että Lauritzonin ja Interfacen kanssa yhteistyössä toteutettu rahi saapui eilen, ja se on aivan i-ha-na! Lisää siitä ensi kerralla.  

Kirjoitin kuukausi sitten postauksen piipahdettuani Saija Halkon työhuoneella, ja lupasin palata häneltä tilaamiini lautasiin. Minulla on jo vuosia ollut visio vähäeleisistä keramiikkalautasista pehmeissä maanläheisissä sävyissä. Koska sellaisia ei ole etsinnästä huolimatta tullut vastaan, aloin kartoittaa piensarjoja työstäviä keraamikkoja, joilta voisin lautaset mahdollisesti tilata. Tämänkin prosessi vei useamman vuoden, sillä yllättävän harva työstää lautasia – etenkään suurempia ruokalautasia ja vielä sellaisissa pehmeissä sävyissä, joita etsin.

Viime toukokuussa löysin sattumalta Saijan tilin Instagramista. Minimalistinen, harkittu ja samalla kuitenkin pehmeä kädenjälki teki heti vaikutuksen. Lisäksi Saijan työstämien massojen väripaletti on täydellinen: ihania vihreitä, ruskeita ja beigejä. Check, check, check!

Tilaisin Saijalta ensin pari erikokoista lautasta testiin. Haaveilin suuremmasta lautaserästä, joten oli järkevää tutustua niihin ajan kanssa, ja testata myös miten ne istuisivat pesukoneeseen.  

Nyt halkaisijaltaan 20 ja 26-senttiset lautaset ovat olleet meillä käytössä nelisen kuukautta, ja olen niin iloinen niistä. Joka kerta, kun otan lautasen kaapista, tunnen niistä suurta iloa. Kuulostaa ehkä jo hieman imelältä, mutta näin se on :) Lautasten tultua annoin (melkein) kaikki vanhat pikkulautaset sekä ruokalautaset eteenpäin, sillä halusin, että näistä uusista lautasista tulee nimenomaan meidän arkilautaset, joita käytetään jo-ka päi-vä. Olen huomannut, että niin kauan, kun kaapissa on jokin vaihtoehto, sitä tuppaa helposti ottamaan sen arkisemman vanhan version ja jotenkin säästämään näitä ”hienompia”. Ei; ei mitään järkeä. Astiat on ostettu käytettäviksi ja vain käytössä niistä on iloa. (Samaa ajattelua pyrin jalkauttamaan myös esimerkiksi lasten pukeutumiseen – kotiin viikonloppuna laitettaisiin nimenomaan ne kivoimmat vaatteet eikä mitään vanhoja nukkavieruja. Onko muita, jotka joutuvat tietoisesti muistuttamaan itseään tästä?)

Kauniit ohutreunaiset ruskeat lasit ovat vanhaa Iittalaa ja ostettaessa uuden veroiset. Yhdet parhaimmista kippislöydöistäni.

Takaisin lautasiin. Kuvassa näkyy esimerkki pienemmästä 20-senttisestä lautasesta beigessä sävyssä. Tilasin lautasia aika reilusti, ja otin rohkeasti myös eri värejä, joita voi sekoittaa keskenään. Beigen lisäksi löytyy myös vihreää, valkoista ja harmaata sekä W:lle erikoistoiveena tehty vaaleansininen lautanen. Muodoltaan lautaset ovat aivan tasaiset ja isompi lautanen on vielä hyvin matalareunainen. Itse en ole kokenut tätä mitenkään vaikeaksi ja onneksi puolisonikin on jo tottunut siihen, että valinnat tehdään estetiikka edellä. :)

Mainittakoon vielä, että itseäni on kiehtonut kuvissa viime aikoina hieman tummempi ja varjoja korostava fiilis. Ja vastaavasti kovin kirkkaiksi ja valoisiksi käsitellyt kuvat eivät tunnu enää niin omilta. Niinpä kokeilinkin näissä jo vähän tummempaa ja pehmeämpää linjaa. Mitä mieltä olette..? Saa ja kannattaa rohkeasti kommentoida!

Nyt vielä hetki sisustuslehden kera, ennen kuin lapset saapuvat. Ihanaa viikonloppua!