kids

Viikot 2 ja 3 babyn kanssa

Meillä on edelleen mennyt todella hyvin pikkuisen kanssa. Hän on viikko viikolta hieman pidempiä aikoja hereillä ja on muutenkin jo selvästi tarkkaavaisempi. Edelleen hän voi kuitenkin nukkua päivällä kolmekin tuntia putkeen (kuten tätä kirjoittaessani), joten uusinkin perheenjäsenemme taitaa olla hyvä nukkuja, jee. (Koputtaa puuta.)

Itse olen saanut unta öisin arviolta kuusi tuntia (parissa kolmen tunnin pätkässä), mikä riittää minulle melko hyvin. Välillä tosin huomaan nukahtaneeni suunnittelemattomille päiväunille, joten kaipa sitä lepoa saisi hieman enemmänkin tulla.

20190928-01736.jpg
20190928-01742.jpg
Pikkuneiti kuvissa kaksi viikkoa <3

Pikkuneiti kuvissa kaksi viikkoa <3

Pakko mainita, että allekirjoittaneesta on kuoriutunut hieman yllättäen oikea kodin hengetär, heh. Olen kokannut nyt kolmen viikon aikana takuulla enemmän kuin koko aiempana vuonna yhteensä. Eikä tämä asunto ole ollut koskaan näin siisti! Ikkunat on (olohuonetta lukuun ottamatta) pesty, kylpyhuoneen kaakeleiden saumat kuurattu ja suuri osa kaapeista järjestelty. Tunnen saavani omituisen suurta nautintoa siitä, että saan iltaisin vietyä kaikki tavarat paikoilleen. Olen aina toki pitänyt siisteydestä, mutta työkiireiden painaessa täydellisesti viikatut teepaitapinot eivät ole olleet prioriteettilistan kärkipäässä.

Nyt kun en saa onnistumisen tunteita työstä, huomaan hakevani niitä ihan eri lailla arkisista askareista. Ja toisaalta viettäessäni suuren osan päivästä kotosalla, on myös kerrankin aikaa järjestellä tavaroita ohimennen omille paikoilleen vauvan olkapäällä tuhisten.

20190928-01664.jpg
20190928-01700.jpg
20190928-01679.jpg
20190928-01714.jpg

Kuullaan taas; lokakuussa ei ehkä viikoittain, mutta jos edes näin parin viikon välein.  

Ensimmäinen viikko vauvan kanssa

Kiva kun olet löytänyt tänne uuteen Kids-osioon! Kuten etusivulle jo kirjoittelinkin, niin tarkoitus olisi jakaa täällä vauva-ajan kuulumisia sekä tarjota inspiraatiota lastenhuoneen sisustamiseen. Kovin pysyväksi alasivustoksi tämä tuskin jää, mutta kiva itseänikin varten kirjoitella vähän ensikuukausien tunnelmia ja kirjata tärkeimpiä milestoneja. :)

Palaan mahdollisesti varsinaiseen syntymään vielä omana postauksenaan (jos joku teistä sitä pyytää :)), mutta todettakoon lyhyesti, että synnytys oli kuin oppikirjasta. Supistelut käynnistyivät laskettuna päivänä eli sunnuntaina 15.9. aamuseitsemältä hyvinnukutun yön jälkeen. Ajattelin, että supistuksissa voi mennä päivä tai parikin sillä ne tuntuivat niin kevyiltä, joten lähdimme aamupäivällä vielä lasten design weekille ja lounaalle keskustaan. Kotiuduttuamme noin kahdelta alkoi tuntua, että tänään se todella tapahtuu (äkkiä synnytyslaukku valmiiksi!) ja 15.30 kirjauduimme Naistenklinikalle mummin jäädessä meille leikkimään W:n kanssa.

Sairaalaan päästyämme supistukset kovenivat huomattavasti ja kello 17.10 pieni olikin jo luonamme <3  Todella kivuliaita supistuksia kesti vain puolitoista tuntia, johon sisältyi jo vajaan vartin mittainen ponnistusvaihe. Selvisin ilman kipulääkkeitä, mihin olin alusta saakka taas tähdännytkin. Kaikkiaan jäi synnytyksestä jälleen todella positiiviset fiilikset!

Synnytyksen jälkeen piti olla vielä kuusi tuntia Naistenklinikalla tarkkailtavana. Puolen yön jälkeen pääsimme lähtemään lähellä olevaan Scandiciin, josta Helsingin kaupunki on vuokrannut pari kerrosta kapasiteettipulaansa helpottamaan. Osaavat ja super ystävälliset kätilöt päivystävät siellä läpi vuorokauden, joten kaikkiaan kokemus oli hyvin samankaltainen kuin Kätilöopiston Haikaranpesässä, jonne pääsimme aikoinaan W:n synnyttyä – paitsi että Scandicin huoneet oli sisustettu hieman kivammin ja aamuisin pääsi nauttimaan hotellibrekkarista :D

20190917-Coterie-Baby-2days-01421.jpg

Ensimmäisenä vuorokautenaan Rastas nukkui lähes tauotta. Pidin häntä mahdollisimman paljon ihokontaktissa rinnan päällä. Myös W oli päivän kanssamme, sillä halusimme, että hänkin pääsee kunnolla osaksi tätä ainutlaatuista kokemusta ja totuttelee uuteen rooliinsa isoveljenä.

Toisena vuorokautenaan alkoikin sitten Rastaan maitotankkaus – aivan kuten kätilöt osasivat ennustaa. Sen seurauksena maidontuotanto ampaisi nousuun kuin raketti. Kolmantena vuorokautena maito ei pikkuneidille enää maistunutkaan samaan tapaan, joten äidin olo alkoi olla ajoittain jo varsin tukala maitotiehyiden osoittaessa tukkeutumisen merkkejä.

Kahden päivän iässä heti sairaalasta kotiuduttuamme.

Kahden päivän iässä heti sairaalasta kotiuduttuamme.

Tätä kirjoittaessani Rastas on nyt yhdeksän päivän ikäinen (alla olevissa kuvissa 6-päiväinen) ja meillä on mennyt kaikkiaan todella hienosti. Hän on hurjan tyytyväinen vauva eikä itke kun nälän yllättäessä, jos allekirjoittanut ei osaa heti reagoida hienovaraisempiin viesteihin. Päivä päivältä hän valvoo ja seuraa ympärillä tapahtuvia asioita yhä enemmän (enimmäkseen kuuloaistin varassa, sillä vastasyntynyt näkee vain reilut parikymmentä senttiä eteenpäin kunnolla).

Virkeimmillään Rastas tuntuu olevan iltaisin noin kello 20-24 välillä. Silloin hän myös tankkaa kunnolla maitoa yötä vasten (fiksu tyttö!). Riippuen monelta olemme nukahtaneet, hän herää yöllä kerran tai kaksi syömään molemmat rinnat tyhjiksi. Täten olen itse saanut yleensä kaksi 3-3,5 tunnin pätkää keskeytyksetöntä unta (joiden välissä vajaan tunnin maititauko). Eli unienkin näkökulmasta on mennyt paremmin kuin uskalsin toivoa!

20190921-Coterie-Baby-6days-01502-2.jpg
20190921-Coterie-Baby-6days-01542.jpg
20190921-Coterie-Baby-6days-01503.jpg

Viiden päivän kohdalla kävimme ensimmäistä kertaa hakemassa isoveljen päiväkodista. Ei kyllä mennyt ihan nappiin (päädyin imettämään ruuhkaisessa paluubussissa), mutta siitäkin selvittiin. Sunnuntaina olimme ensimmäistä kertaa kyläilemässä (pikkuneiti nukkui koko visiitin ajan) ja maanantaina hieman kaupoilla sekä neuvolassa. Paino oli jo viikon kohdalla yli syntymäpainon (sairaalasta lähtiessänne -5% syntymäpainosta), joten maitotankkauskin on ollut ilmeisen onnistunutta, jes.  

Kovasti jo odotan, että pääsemme kunnolla liikkeelle pitkille kävelylenkeille! Nyt pitää malttaa ottaa muutama viikko kuitenkin vielä suht rauhallisesti, vaikka olo tuntuukin aivan mainiolta. Ainoa kiusa on rintojen tukkeutuminen, johon yllä jo viittasinkin. Sunnuntaina oireilu meni niin pitkälle, että kärsin pääkivusta koko päivän (ennen kun tajusin ottaa särkylääkettä); nyt taas tilanne on parempi.

20190921-Coterie-Baby-6days-01561.jpg

Vauvakuplassa kaikki siis paremmin kuin hyvin. <3

P.S. Rastas on W:n antama työnimi, joka luultavasti jää elämään oman perheen lempinimenä.