Uusi koti <3

Tuntuu, että olisi miljoona aihetta, mistä voisin kirjoittaa teille – ja niin rajallisesti aikaa! Tänään muutama sana uudesta kodista muuton yhteydessä puhelimella napattujen kuvien kera.

Olemme asuneet täällä nyt neljä viikkoa ja kotiutuneet erinomaisesti. Tuntuu, että arkemme on jotenkin hirmuisen paljon helpompaa ja vaivattomampaa täällä. Se johtuu varmasti monesta tekijästä, mutta tärkeimmäksi nostaisin asunnon pohjaratkaisun (kurkkaa pohjakuva täältä). Valoisalla erkkerillä ja peräti neljällä eri ovella varustettu olohuone muodostaa kodin sydämen yhdessä suuren keittiön kanssa. Kaikkiin huoneisiin (paitsi yhteen makkariin) johtaa vähintään kaksi sisäänkäyntiä, joten asunnossa on jotenkin ihana soljuva flow, kun pystyy kiertämään huoneesta toiseen. Alkuun tuntui välillä jopa siltä, että oli vähän eksyksissä, kun ei ihan hahmottanut mihin kohtaan mistäkin ovesta tupsahtaisi. :)

Näkymä työhuoneesta olohuoneeseen. Seinissä nyt murrettu vihreä sävy. Pohdin vielä mitä mieltä olen siitä.

Näkymä työhuoneesta olohuoneeseen. Seinissä nyt murrettu vihreä sävy. Pohdin vielä mitä mieltä olen siitä.

Ruokapöydän paikka keittiössä.

Ruokapöydän paikka keittiössä.

Arjen toimivuutta lisää suuri keittiö. Kaapistoja on seinustalla peräti yhdeksän (vs. edellisessä kuusi) ja massiivisella metrin syvyisellä saarekkeella on mittaa liki kolme metriä, huh. Totta puhuen keittiön on mielestäni överisuuri eikä näytä enää visuaalisesti kauniilta ja tekee tilasta hieman tukkoisen. (Tämä on mielestäni varsin yleinen ongelma, että isojen asuntojen isot keittiön ladotaan täyteen kaappia kaapin perään, ja lopputulos vaikuttaa enemmänkin joltain suurtalouskeittiöltä. Pitäisi uskaltaa jättää myös tyhjää tilaa ja avaruutta – se jos mikä on mielestäni luksusta!) Aionkin pienentää keittiötä nykyisestä joka suunnasta, jahka pääsemme uusimaan sen ensi kesänä putkiremontin valmistuttua.

Toiseksi arkiseksi ilontuojaksi nostan vanhaan kaapistoon rakennetun kodinhoitopisteen. Edelliset asukkaat ovat laajentaneet/syventäneet vanhaa kaapistoa hieman niin, että sinne mahtuu mm. pyykinpesukone, iso kaapisto, jossa on ns. lankakorit erivärisille likapyykeille, tilaa pesuaineille, pyykinkuivaustelineelle, pyykkilaudalle, imurille jne. Ainoa mitä vielä kaipaan, on kunnon paikka pyykin kuivatukseen; luultavasti rakennan sen tuon kaapiston sisään, sillä kuutioita on pystysuunnassa vielä hyödyntämättä.

Alueena Etu-Töölö on vielä kivampi kuin muistinkaan! Parasta on se, että kaikki – siis ihan kaikki – talot meidän ympärillä (ja vielä useampi kortteli joka suuntaan) on kauniita 1920-luvun taloja. Pietarinkadulla Ullanlinnassa meidän talon molemmin puolin oli ei-niin-esteettiset 60-70-luvun talot. (Josta toisesta on vaikea keksiä mitään positiivista sanottavaa…) Vastapäätä oli kyllä tosi kaunis keltainen jugendtalo ja se tietysti oli näkymiä ajatellen tärkeintä.

Olohuoneen erkkeri. En oikein lämpene tälle olohuoneen siniselle sävylle, joten se ainakin menee vaihtoon. Ei mielestäni myöskään oikein toimi tuon lattian sävyn kanssa.

Olohuoneen erkkeri. En oikein lämpene tälle olohuoneen siniselle sävylle, joten se ainakin menee vaihtoon. Ei mielestäni myöskään oikein toimi tuon lattian sävyn kanssa.

Olohuoneen vasemmalle puolelle jää tuleva työhuone ja oikealle puolelle keittiö. Huoneita yhdistää lasiset tuplaovet sekä valtava 1920-luvulle tyypillinen liukuovi.

Olohuoneen vasemmalle puolelle jää tuleva työhuone ja oikealle puolelle keittiö. Huoneita yhdistää lasiset tuplaovet sekä valtava 1920-luvulle tyypillinen liukuovi.

Näkymistä aasinsilta nykyisiin maisemiimme. Kun kävimme katsomassa asuntoa ennen tarjouksen tekemistä, tässä oli juuri taloyhtiön ikkunaremontti meneillään ja ikkunat oli peitetty vaaleilla muoveilla. Joten emme juurikaan nähneet ikkunoista mitään (muuta kuin, että niistä tulisi kivasti valoa), joten ihastus on ollut melkoinen nyt kun olemme tajunneet miten avarat näkymät täältä on joka suuntaan. <3 Asuntomme sijaitsee talon kulmassa, ja koska naapuritalojen kulmat ovat pyöreitä tai muuten jännittävän muotoisia, näemme ikkunoista tosi pitkälle joka suuntaan. Jälleen huikea upgreidaus edelliseen ja asia, mitä ei tajunnut kaipaavansa ennen.

Yksi tämän asuntoshoppailun ns. huonoja puolia onkin, että sitä muuttuu koko ajan vaativammaksi ja kriteerilista vain kasvaa, kun saavutetuista ”eduista” on vaikea luopua. Patrik onkin jo vakuuttunut, että tämä koti on niin kiva, että hän ei suostu tästä enää lähtemään. Voitte arvata, että näen asian hieman erilailla :D

Se mistä olemme joutuneet luopumaan, on reilut 20 senttiä huonekorkeutta. Täällä korkeutta on ”vain” 290 cm, mikä tarkoittaa, ettemme luultavasti tule asennuttamaan tänne itselleni tärkeitä kipsilistoja. Huonekorkeus ei kestäisi kuitenkaan mitään kovin näyttäviä listoja, enkä ole vakuuttunut että ne 1920-luvun taloon täysin istuisikaan. Listat ovat myös varsin hintava investointi ja iso osa kustannuksesta tulee myös asennuksesta. Joten pohdimme, onko etenkään ”pikkulistat” hintansa arvoiset. Mutta katsotaan, tämä pohdinta on vielä kesken.

Suosikkinäkymäni koko asunnon hanki keittiöstä olohuoneen kautta työhuoneeseen.

Suosikkinäkymäni koko asunnon halki keittiöstä olohuoneen kautta työhuoneeseen.

Parhaita puolia esittelevää postausta ei voi päättää mainitsematta asunnon upeaa massiivitammilattiaa, joka tulee hienosti esiin yllä olevassa kuvassa. Mutta se ansaitsee kyllä ihan oman postauksensa!

Ensi kerralla juttua luultavasti (jälleen kerran, heh) tulevasta kylpyhuoneesta, jonka osalta layout-suunnitelmat ovat menneet aivan uusiksi. On ollut todella arvokasta asua tässä kodissa ensin, ennen kuin jouduimme lukitsemaan mitään.

Leppoisaa viikonloppua!