Tervehdys! Kuten viime viikonloppuna vinkkasinkin, olemme saaneet uuden ihanan sängyn*. Tulen ottamaan teille vielä viimeistellympiäkin kuvia (joissa helmalakana on silitetty ja peti pedattu), mutta en malta olla jakamatta teille näitä ensimmäisiä räpsäisyjä viime viikonlopulta, sillä olemme niin tohkeissamme tästä uudesta tulokkaasta. Alla ensin pohdintaa valintakriteereistä ja lopussa lisää käyttökokemuksistamme.
Kuten voitte arvata, visuaalisuus oli valinnassani jälleen tärkeä kriteeri. Halusin, että sänky olisi suhteellisen neutraali, mutta kuitenkin enemmän kuin pelkkä aiempi runkopatja. Ajatus sängynpäädystä oli muhinut mielessäni jo tovin. Törmättyäni Matrin malliin, jossa sängynpäädyn yläkulmat on pyöristetty kauniisti, ei valintaa tarvinnut kauaa harkita. Päädyssä yhdistyy kauniilla tavalla klassisuus ja tämän hetken trendikkäät pyöreät muodot. Lisäksi Matri on taituri tyylin viimeistelyssä; päädyn, helmalakanan ja tyynyt saa kaikki samasta materiaaleista.
Toiseksi toivoin sängyltä hyvää räätälöintimahdollisuutta. Patrik on 196 senttiä pitkä, joten lisäsentit pituudessa ovat perusteltuja. Ja vaikka olen itse ”vain” 174-senttinen, huomasin parimetrisessä sängyssä varpaiden hipovan välillä häiritsevästi alalaitaa nukkuessani vatsallani ja taivuttaessani nilkat suoriksi.
Lisäksi halusimme ehdottomasti aiempaa leveämmän sängyn. Tähän saakka olimme aina nukkuneet 160-senttisessä sängyssä, joten nyt 20 lisäsenttiä tuntuu luksukselta! Viimeisen viikon aikana ei ole kertaakaan tullut sellaista tilannetta, että toinen olisi tullut nukkuessa ”toisen reviirille”. Tarvitsemme nukkuessa selkeästi oman tilamme, ja vanhassa sängyssä saatoin välillä työntää Patrikia kevyesti puolihorroksessa omalle puolelleen.
Visuaalisesti 20 lisäsenttiä leveydessä ja 10 pituudessa eivät tunnu yhtään; huone on sen verran iso että lisäsentit ”hukkuvat sinne”. Korkeudessa eron kuitenkin huomaa. Vaikka valitsin meille matalimmat jalat, patjat sekä petauspatjan, nousee sänky noin 60 sentin korkeuteen. Alkuun vähän vieroksuin ajatusta kovin muhkeasta sängystä; näin mielessäni ristiriidan skandinaavisessa varsin minimalistisessa sisustuksessa ja jenkkimäisessä suuressa sängyssä. Viikossa silmä on kuitenkin tottunut korkeuteen ja tuntuu, että juuri tallainen sen kuuluukin olla. Korkeampi sänky tuo hitusen hotellifiilistä.
Kolmanneksi halusin, että sänky olisi kotimaiselta brandilta, joka jakaisi samat arvot kanssani laadusta ja kestävyydestä. Se että hankkii kotiin pitkäkestoisia tavaroita, tekee niistä myös luonnon kannalta hyviä valintoja. Matrilla olisi ollut valikoimissa myös täysin luonnonmateriaaleista valmistettu Hilja-sänky, mutta siitä ei ainakaan vielä saa tilattua erikoispitkänä.
Mihin malliin sitten lopulta päädyin? Sänkyjä tulee osteltua sen verran harvoin, ja vaikka niitä kuinka yrittäisi testata liikkeessä etukäteen, oli ainakin minun vaikea sanoa mikä eri vaihtoehdoista tuntui juuri parhaimmalta. Niinpä luotin valintaprosessissa paljon Matrin asiantuntijuuteen. Kerroin millaisia nukkujia olemme ja mitä arvostamme. Halusimme tukevan, vankkarakenteisen sängyn, joten siksi valinnaksi muodostui kaksiosainen ns. mannermainen sänky. Lisäksi halusimme, että runko ja patja olisivat varsin napakat. Lopulta sängyksi valikoitui Tyyni ja petauspatjaksi kaikkein ohuin malli Mio. Alla vielä tarkat speksit.
Sänky: Tyyni continental, firm; leveys 180 cm ja pituus 210 cm
Pääty: Basic round
Ohuin petauspatja Mio
Jalat: Quater Light, tammi, 10 cm
Sängynpäädyn ja helmalakanan kangas: Globe-sametti; sävy ”18 sand”
Helmalakana: Base skirt long (eli ilman mitään kulmavekkejä ja peittää molemmat korkeat patjat eli se asettuu petauspatjan alle)
Nyt reilun viikon nukuttuamme voin jo sanoa, että valinta meni täysin nappiin! Olemme molemmat olleet to-del-la tyytyväisiä ja nukkuneet ensimmäisestä yöstä lähtien niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Patrikilla on välillä selkä kipeä, joten hänelle sängyn vaihtaminen oli riskialtis ratkaisu, joten voitte kuvitella miten iloinen olen, kun hänkin on ollut niin tyytyväinen.
Sängyissä on pieniä oivalluksia - kuten vaikkapa liukuesteet helmalakanassa, jonka ansiosta petauspatja ei lähde valumaan kuten edeltäjänsä. Ja sängynpäädyssä on kahdet eri paikat jaloille. Meille tämä on onni, sillä uloimmat kohdat menevät molemmat juuri sähkörasioiden päälle, jotka olen suunnitellut molemmille puolille sänkyä kännyköiden latausta varten (hieman sängystä ”sisäänpäin”, jotta ne eivät näy). Pieniä, mutta tärkeitä seikkoja, joista syntyy laadukas lopputulos.
Olimme tällä viikolla pari yötä myös parissa eri hotellissa viettämässä W:n hiihtolomaa (päiväkodin ollessa kiinni), ja silloin saimme jälleen hyvän muistutuksen siitä, miten suuri ero tukevassa sängyssä ja petivaatteissa on. Oli ihana palata omaan sänkyyn :)
Matkoista puheenollen. Lähden vajaan viikon päästä työmatkalla, joka vie osan myös ympäröivistä viikonlopuista, joten voi olla, etten hetkeen pääse päivittämään blogia. Mutta palataan viimeistään reissuni jälkeen!
* Sängystä saatu alennusta kuvausyhteistyötä vastaan.
